Kolumni
Iso kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte viime viikolla järjestämäämme leffailtaan. Iso kiitos myös teille, jotka jo ehditte ilmoittautua mukaan, mutta peruutitte osallistumisenne, kun huomasitte ettette ehdikään mukaan. Kiitosta ja kunniaa ei sen sijaan heru yhtään herra no showlle.
Herra no show on jokaisen tapahtumajärjestäjän inhokki numero 1. Hän ilmoittautuu mukaan tapahtumaan, mutta ei peru, eikä koskaan ilmaannu paikalle. Siinä välissä tapahtuman järjestävä taho on ostanut ja maksanut tarjoilut, painattanut nimikortit, mitoittanut tilat, parkkipaikat ja henkilökunnan ilmoittautuneiden lukumäärän mukaan.
Suomi on tunnetusti kallis maa, erityisen kallis se on silloin kun ostetaan palveluita, palasia joista tapahtumat rakennetaan.
On selvää, että ihmiset sairastuvat, tai tulee muita yllättäviä esteitä. Mutta silti tietyt nimet ja jopa tietyt yritykset toistuvat säännöllisesti no show -listalla. Joskus tekisi mieli soittaa tapahtuman jälkeen näille veikkosille ja kysyä mikä ongelma oli, tai tarjota heille vähemmän mairittelevaa näkyvyyttä webissä.
Herra no show ei ole vain meidän alamme riesa. Hän on opettanut lentoyhtiöt jo kauan sitten ylibookkaamaan koneensa ja hotellit huoneensa.
Olen itse vuosikymmenten ajan ollut mukana järjestämässä lukuisia tilaisuuksia, niin yrityksen kuin nykyisin myös edustamani yhdistyksen puitteissa ja vuosikymmenten mittaan no show-ilmiö on mielestäni vain voimistunut.
Olisi mielenkiintoista joskus laskea, paljonko turhia resursseja herra no show tuhlaa vuosittain pelkästään IT-alan tilaisuuksissa ja tapahtumissa, paljonko varattua ruokaa menee roskiin ja paljonko hyvää ja terveellistä viinaa jää happanemaan.
Isoilla firmoilla on isot budjetit, mutta kaikki eivät ole isoja. Edustamani CUG.fi on hyvä esimerkki pienestä voittoa tavoittelemattomasta yhdistyksestä, jonka pienessä vuosibudjetissa näkyy hyvin herra no shown jättämä aukko. Pienet purot ja suuret virrat, muistathan. Niilläkin rahoilla olisimme voineet tarjota jäsenistöllemme jotain varmasti mielenkiintoisempaa.
Mutta onko ongelmaan ratkaisua?
Osa suomalaisista yrityksistä on kokeillut lähettää laskun perään, mutta tapa ei ole kovinkaan vakiintunut. Se kun ei aina ole hyväksi liikesuhteille.
Kuten aiemmin totesin, ongelma ei ole vain IT-alan riesa. Ongelman ratkaisun etulinjaan Suomessa ovatkin nousseet ravintolat. Äskettäin uutisoitu ravintola Askin uusin avaus, jossa pöytävarauksen yhteydessä varaaja ilmoittaa luottokorttitiedot ja perumatta jätetystä varauksesta ravintola laskuttaa 49 euroa per seurueen jäsen. Loistava avaus ongelmanratkaisuksi.
Jokainen vuosikymmenten mittaan tiimissäni työskennellyt tietää mottoni: valittaa saa aina, kun siihen on mielestään aihetta, mutta samalla pitää tarjota ratkaisuehdotus valituksen kohteena olevaan ongelmaan. Joten elän nyt omien oppieni mukaisesti, mutta tarjoan kaksi ratkaisuehdotusta.
Yksi, valistus. Klassisen koulukunnan edustajana uskon valistuksen voimaan. Tajuaako herra no show edes aiheuttamaansa riesaa?
Ratkaisuehdotus: kerätään isojen IT-talojen markkinointiosastot mukaan ja luodaan yhdessä kampanja, jossa nostetaan ilmiö esiin ja kerrotaan mitä mieltä herrasta olemme, hankitaan medianäkyvyyttä alamme mediassa. Kuka lähtee mukaan, kuka lähtee sponssaa, käsi ylös nyt? Laittakaa kiitos tietoa ehdotuksestani eteenpäin, markkinointiosastot kun eivät ole sivustomme fanaattisempia kävijäryhmiä.
Kaksi, ratkaistaan ongelma alallemme tyypillisellä tavalla, teknologialla. Mutta hei tällähän voisi tehdä rahaa. Kuunnelkaapas nyt tarkkaan. Tässä olisi selvä markkinarako startupille (tai ihan oikeallekin firmalle) kehittää tapahtumajärjestäjille ilmoittautumislomakkeeseen tuotava rajapinta, jossa ilmoittautumisen yhteydessä luodaan edellä kuvatun kaltainen optio herra no shown laskuttamiselle. Onko väline sitten luottokortti vai jokin muu, sitä voi miettiä. Yksinkertaisimmillaanhan se tietysti voisi olla vain laskutustietojen syöttäminen järjestelmään ja luvan anto sitä ylläpitävälle firmalle periä maksu, jos varaus jää käyttämättä.
No.. kutsu kahville, jos alkoi kiinnostaa, kerron miten se tehdään ja tulen mielelläni istumaan perustettavan firman hallitukseen.
Tasa-arvovastuunvapautuslauseke
Se, että olen kutsunut koko ajan tässä kolumnissani kuvaamaani hypoteettista hyypiötä miessukupuolen termein, pohjaa vain ja ainoastaan siihen tylsään tosiasiaan, että alamme on miesvaltainen. En missään tapauksessa halua luoda käsitystä, etteikö naispuolinen henkilö voisi toimia yhtä kylmästi ja vastuuntunnottomasti.
Synninpäästö
Sovitaanko niin herra no show, että jos tapahtumamme kiinnostavat jatkossa, olet tämän nuhtelunikin jälkeen tervetullut paikalle, paino kuitenkin sanalle paikalle. Citrix-aiheiset tilaisuudet ovat mukavia ja ammatillisesti mielenkiintoisia. Mutta jos haluat jatkaa vanhalla linjallasi, valitse seuraavan kerran vaikkapa VMWaren tapahtuma, ne eivät ole yhtä mielenkiintoisia. 😉
Ja hei herra no show, jos pieni musta omatuntosi buuttasi itsensä tämän luettuasi, niin voit sovittaa syntisi järkkäämällä edustamasi yrityksen meille yritysjäseneksi. Jäseniä kun ei koskaan ole liikaa.
Me tykkäämme jäsenistämme.
Tallinnassa 21.5.2017,
Petri Liekovuo
Vice President CUG.fi
etunimi.sukunimi@cug.fi
Petri Liekovuo on pääsääntöisesti Tallinnassa asuva pitkän linjan IT-ammattilainen, joka on viime vuodet freelancerina myös kääntänyt ja lokalisoinut teknistä tekstiä suomeksi. Yksi CUG.fin perustajaisistä, toimi CUG.fin puheenjohtajana 13 vuoden ajan, saatuaan äänenmurroksen lopetti puhumishommat ja vetäytyi varapuheenjohtajan tehtäviin. Tykkää pitkistä ideointikeskusteluista, hyvästä viinistä, uusien asioiden oppimisesta, vaikka on kohta jo 55 vee ja kaikesta mihin on lyöty leima: ”mahdoton toteuttaa”.